Syntynyt 25.12.1909
Kuollut 8.10.1987

Ilmari Honkanen syntyi 25.12.1909 Loimaalla. Hän oli kauppiaan poika ja ennen sotia hän luki yliopistossa luonnontieteitä ja meni myöhemmin kauppakorkeakouluun, josta valmistui ekonomiksi vuonna 1935. Kovan opiskelun vastapainona hän harrasti paljon urheilua joista mieluisimpana lajina oli pesäpallo, jota hän harrasti mestaruustasolla. Kun sitten sota syttyi olisi Ilmari voinut viettää vaaralliset sotavuodet turvallisesti komendanttina sotasairaaloissa tai vastaavissa toimissa, johtuen hänen akateemisesta koulutustaustastaan. Mutta sehän ei yksinkertaisesti hänen luonteelleen sopinut. Hän ei halunnut olla syrjässä kun kallis kotimaa joutui vaaralle alttiiksi.
Kovasta urheilutaustastaan johtuen hän haki vapaaehtoisena Osasto Marttinan sissikoulutukseen ja kävi Reserviupseerikoulun 1.sotakurssin saadakseen upseerinarvon. Osasto Marttinaan oli kova seula ja siihen kelpuutettiin vain fyysiseltä ja henkiseltä kunnoltaan huippukuntoisia miehiä ja sitähän Ilmari Honkanen oli ja niin hänestä tuli vapaaehtoinen sissisoturi Suomen Armeijaan.
Honkanen kuului Päämajan tiedusteluosaston Kajaanin alatoimistoon, jossa hän lyhyessä ajassa valmistui kaukopartion johtajan tehtäviin. 19.7-25.8.1941 välisen ajan luutnantti Honkanen toimi kaukopartion johtajana Uhtuan suunnalla. Jo ensimmäisellä kaukopartioreissullaan hän osoitti erinomaisia partionjohtajan ominaisuuksia. Hän ei hätkähtänyt vaikka vihollinen järjesti millaisia yllätyksiä, vaan piti päänsä kylmänä ja suoritti vääjäämättä annetut tehtävät syvällä vihollisen selustassa. Tällä reissulla hän löysi vihollisen rakentaman uuden kuljetustien. Ja hankki tärkeitä tietoja vihollisen liikkeistä divisioonan esikunnalle, joka sitten suunnitteli omia tehtäviään taas eteenpäin. Honkasen partio siirrettiin syksyllä Rukajärven suunnalle jossa se aloitti toimintansa 6.10.1941, ensimmäisenä tehtävänään tiedustelun ohella hävitystyöt Muurmannin rautatiellä Seesjärven-Uikujärven kannaksella.

Partiomatkasta muodostui esimerkillinen suoritus.Partio miinoitti radan seitsemästä eri kohdasta, taistellen välillä vihollispartioiden kanssa voitokkaasti ja ilman omia tappioita. Kun ensimmäiset miinat räjähtivät ja korjausmiehet saapuivat oli partio aika tukalassa tilanteessa. Mutta tilanteen vakavuudesta huolimatta miinoitti ltn.Honkanen henkilökohtaisesti vielä ryssien puhelinyhteydetkin ja tähysti viimeiseksi asennetun miinan suistamistehon siihen ajaneeseen junaan. Ennen tuhoamistöitä partio oli jo selvittänyt liikenteen laadun ja määrän rautatiellä. Paluumatkallaan partio poikkesi vielä useaan kylään keräten lisää tietoja ryssän liikkeistä paikallisilta asukkailta. Partion ylittäessä vihollisen linjat, tiedusteli se vielä puna-armeijan kenttävarustuksia ja sieppasi yhden vanginkin jolta saatiin puristettua taas lisää tietoa. Koko 17vrk kestäneen matkan ajan partio oli radioyhteydessä omalle puolelle tiedottaen tärkeitä tietoja, kuten kaukopartioilla yleensä tapana olikin.

Seuraava vaativampi tehtävä alkoi 4.12.1941. 20-miehinen komennuskunta lähti hiihtäen Salkovaaran kylästä Jolmajärven eteläpuolelle. Itsenäisyyspäivän vastaisena yönä 6.12.1941 jolloin rintamajoukot suorittivat Karhumäen ja Poventsan valtausoperaatiota, piti Honkasen partio hallussaan Muurmannin rataa kolmen tunnin ajan. Tällöin se pysäytti 27 miehistönkuljetusvaunua käsittäneen junan, jonka molemmat päät räjäytettiin ilmaan 50kg trotyylipanoksilla. Veturi ja useita vaunuja sirpaloitui palasiksi, kiskot ja ratapenger vaurioituivat todella pahoin. Puhelinyhteydet katkaistiin. Junasta jalkautuvia puna-armeijan sotilaita Honkasen partio niitti maahan konetuliaseilla, tuottaen viholliselle todella tuntuvia tappioita. Vihollisen rautatien varmistusosastot ryhtyivät takaa-ajoon, mutta partio onnistui karkottamaan vainoojat tehokkailla tuli-iskuilla. Ja Honkanen palasi partioineen 7.12.1941 ja taaskin ilman omia tappioita.

Luutnantti Ilmari Honkanen teki useita partiomatkoja vihollisen selustaan, mutta merkittävimpänä reissuna oli Petrovski Jamin huoltokeskuksen täydellinen tuhoaminen. Honkanen sai suunnitella tehtävän henkilökohtaisesti. Matkaan lähti 100 >miestä käsittävä partio, jossa oli miehiä osasto Marttinasta, osasto Kuismasesta ja osasto Laguksesta. Osastolla oli mukanaan 36 parin kilon kasapanosta, T-rasioita 100kpl, trotyylia 100 kiloa, lisäksi latumiinoja ja valohälyttimiä. Komennuskunta lähti liikkeelle 8.2.1942 hiihtäen Voljärven saaresta ja saapui 11.2 Uikujoen varteen Petrovski Jamin etelä puolelle. Honkanen jakoi osaston kuuteen osaan, koska suunnitelmaan kuului kuudesta suunnasta samaan aikaan tapahtuva hyökkäys. Jättipartio oli päässyt toiminta-alueelle vihollisen huomaamatta, eikä se siis osannut varautua kun Honkanen antoi viimeisen käskyn 12.2. klo 00.45 huoltokeskuksen tuhoamisesta. Hyökkäys onnistui viideltä suunnalta suunnitelman mukaan, yhdellä suunnalla toiminta piti aloittaa hieman ennen Honkasen merkkiä. Isku oli murskaava. Suomalaiset sissit panivat rakennuksia ja ajoneuvoja tuleen minkä kerkesivät, ryssän miehistötappiotkin kasvoivat suuriksi. Jäälle ja rakennusten ulkopuolelle jäi noin 500 kaatunutta neuvostosotilasta, lisäksi vielä rakennusten sisälle kuolleet. Honkanen hämäsi vihollista paluumatkalla käyttäen samoja latuja joita pitkin he olivat tulleetkin ja partio pääsi turvallisesti omien joukkoon, nyt omiakin tappioita kärsineenä. 5 soturia oli kaatunut ja muutama haavoittunut. Suomalaiset lentäjät kävivät katsomassa tuhoja iskun jälkeen ja entinen huoltokeskustohina oli muuttunut savuaviksi raunioiksi.
Petrovski Jami oli siis tuhottu aivan maantasalle. Se on sotahistoriamme ainutkertainen tapahtuma kun vihollinen on ilmoittanut omat tappionsa suuremmiksi kuin olimme itse ne arvioineet. Ja tämä kaikki oli tehty pienellä porukalla, 2-3 miehen ryhmissä. Se osoittaa kuinka taitava suomalainen korpisoturi oli ja on edelleenkin. Tämän maineikkaan retken ansiosta Ylipäällikkö nimitti Ilmari Kalervo Honkasen Vapauden ristin 2.luokan Mannerheim-ristin ritariksi 27.2.1942 ritari no:50.

Sodan aikana Honkanen teki useita kaukopartioretkiä vihollisen selustaan peräti 231 vuorokautta. Ja aivan minimaalisin omin tappioin. Miehet luottivat täysin päällikköönsä ja Ilmari Honkasesta tuli yksi elävistä legendoista josta kerrottiin juttuja niin korsuissa kuin kotihellan ääressäkin. Häntä käytettiin myös asiantuntijana mm. Saksalaisten perehdyttämiseksi metsäsodankäynnin saloihin. Näistä ansioista hänelle myönnettiin Suomessa harvinainen ensimmäisen luokan rautaristi. Kun syyskuussa 1944 aselepo Suomen ja Neuvostovenäjän välillä syntyi, oli Honkanen silloinkin partioineen syvällä vihollisen selustassa, josta omalla vastuullaan suomalaiset lentäjät partion hakivat kotiin. Sotien jälkeenkin Honkasen maanpuolustushenki oli korkealla hän oli tiiviisti mukana Porin rykmentin killassa jossa toimi puheenjohtajana. Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallitukseen hän kuului sen perustamisesta lähtien. Hän oli myös tiiviisti mukana osasto Marttinan asevelikerhon toiminnassa. Hänen puoleensa miehet kääntyivät edelleen vuosia sotien jälkeenkin, jos jotain kiperiä ongelmia ilmeni.
Miehet luottivat päällikköönsä ja päällikkö miehiinsä loppuun asti. 8.10.1987 majuri Ilmari Honkanen menehtyi pitkällisen sairauden seurauksena. Hän oli karski, määrätietoinen ja päättäväinen sotilas ja johtaja joka vääjäämättä suoritti hänelle uskotut tehtävät ja huolehti itsensä ohella aina miehistään. Erp 4:n muistomerkissä on teksti: SÄILYTÄ SUOMI VAPAANA JA ITSENÄISENÄ Siihen uskoi Ilmari Honkanen ja koko suomen kansa ja se säilytti vapautensa. Vaalikaamme noita muistoja ikuisesti.