Vuoden 2004 Ian Stuart muistokonsertti pidettiin Helsingissä 23.10.
Esiintyjinä olivat tänä vuonna kaksi pitkän linjan bändiä Englannista,
eli White law ja Brutal attack, vahvistettuna kotimaan kärkiryhmä Mistreatilla.
White law saapui maahan jo perjantaina, joten heillä oli aikaa tutustua
Helsinkiin koko viikonloppu. Brutal attack saapui vasta lauantai-iltapäivänä
ja heidän päästyä ulos lentokentältä, laukut vain heitettiin majapaikkaan
ja ajettiin suoraa päätä itse konserttipaikalle.
Paikan päällä bändit söivät vielä päivällisen, ennen kuin yleisöä alkoi
valumaan paikalle. Ja tähän tilaisuuteen sitä tulikin ihan kiitettävä
määrä. Paikalla oli kaiken kaikkiaan väkeä reilusti päälle 250. 300
raja ei kuitenkaan ihan rikkoontunut. Lähes koko yleisö muodostui tällä
kertaa suomalaisista, vaikkakin myös muita Eurooppalaisia oli päässyt
paikalle. Ylivoimaisesti suurin porukka tuli Eestistä, josta oli yhteensä
n.20 henkeä. Sen lisäksi väkeä tuli puolentusinaa Ruotsista, sekä muutamia
henkilöitä ainakin Englannista, Saksasta ja Ranskasta.
Vähän sen jälkeen kun viimeinen suuri ryhmä porukkaa saapui pääkallopaikalle,
eli bussikyyti jossa oli mukana mm. Orivesiläiset, Jyväskyläläiset,
Tamperelaiset ja lähipaikkakuntien porukkaa, saatiin homma varsinaisesti
aloitettua. Ensimmäisenä lavalle kiipesi Mistreat. Mukana oli hyvin
paljon ensikertalaisia ja ihmisiä joita ei ennen ollut keikoilla näkynyt.
Ja sen kyllä huomasi innostuksesta ja liikkeestä mitä Mistreat sai aikaan.
On hyvin positiivista, että konserteissa käy paljon uutta verta ja mukana
on myös niitä jotka eivät ole nähneet tätä Suomalaisten bändien uranuurtajaa
jo kymmeniä kertoja. Myös niille jotka olivat nähneet bändin jo lukuisia
kertoja, setti tarjosi paljon uutta ihmeteltävää. Se nimittäin koostui
hyvin vahvasti uusista, Never forgive - never forget levyn, kappaleista
ja käsittääkseni ulos luukutettiin uuden levyn kappaleet lähes kokonaisuudessaan.
Uusia kipaleita soitettiin kuitenkin sekoittaen niitä vanhoihin klassikoihin
joita myös kajahteli ilmoille tasaiseen tahtiin. Kerrassaan mahtava
esitys ja pistää ihmetyttämään minkälaisen vastaanoton he saavat kunhan
uusi levy ollaan saatu pihalle joskus vuoden vaihteen tienoilla, kunhan
sen kappaleet iskostuvat syvälle ihmisten takaraivoihin.
Seuraavana lavalle kiipesi Brutal attack, keulakuvanaan Ian Stuartin
hyvä ystävä vuosien takaa, Ken McLellan. Ja mikä hittiputki sieltä olikaan
luvassa. Brutal attack keskittyi tällä kertaa esittämään lähes yksin
omaan vanhoja klassikkokappaleitaan, eikä jäänyt sanan sijaa sille miten
yleisö otti ne vastaan. Kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä saapui paikalle
katsomaan juuri tätä bändiä ja jälkeenpäin ei ole kuulunut yhdenkään
heistä pettyneen. Viime vuonna ongelmia aiheutti äänentoistolaitteet,
joiden takia Ken Mc Lellanin laulu katosi muutamien kappaleiden jälkeen
ja hieman hukkui muun soiton sekaan. Tänä vuonna PA kamat olivat hankittu
toisesta paikasta, eikä ongelmista ollut tietoakaan. Reilusti yli 20
vuoden lavakokemuksella varustettuna, tämä bändi näytti kaikille paikalle
olijoille mistä on kyse kun lavalla on yksi maailman suurimmista. Brutal
Attack aloitti rauhallisesti "Embers of yesterday" balladilla, ikään
kuin kerätäkseen katsojat lavan äärelle. Tämän jälkeen kitarat potkaisi
homman kunnolla käyntiin, kun ämyreistä alkoi kuulua "Tales of glory":n
riffit. Siitä alkoi ilotulitus, joka ei hellittänyt sekuntiakaan sinä
aikana mitä BA oli lavalla. Uudemmista kappaleista BA soitti "Put your
hands in my hands", joka onkin vauhdikas biisi joka livenäkin toimii
aivan siinä missä vanhemmatkin rallit. Vanhemmista kappaleista sitten
kuultiinkin mm. Let it burn, RAC, Under the hammer, As the drum beats,
White pride-white passion, sekä lähes joka BA keikan päättävän Alright
now. Homma ei hellittänyt koko setin aikana kuin yhden kerran, eli silloin
kun he soittivat muistokappaleen Ian Stuartille "Always near":in, joka
olikin syy koko sille asialle minkä takia olimme tähän tilaisuuteen
kokoontuneet. Tusinan verran kappaleita soitettuaan, Ken Mc Lellan ilmoitti
että hän joutuu lopettamaan esiintymisen. Tämä johtui siitä, että hän
toimii portsarina erässä Lontoolaiskapakassa ja edellisviikolla joku
asiakkaista oli puukottanut Ken McLellania kaulaan. Hänellä olikin tikit
posken ja kaulan välimaastossa, ja se alkoi loppusetissä jo hieman särkemään.
Suuri kädenojennus kuitenkin tälle loistavalle bändille, joka kaikesta
huolimatta pystyi vetämään yhden mieleenpainuvimmista keikoista Suomen
RAC-historiassa. Jopa kymmeniä ja taas kymmeniä keikkoja ympäri maailmaa
nähnyt Mistreatin keulakuva Muke, sanoi tämän olleen paras keikka mitä
oli ikinä nähnyt.
Sen jälkeen lauteille marssi White law. Jos sinne olisi marssinut yhtään
kokemattomampi bändi, olisi sitä varmasti hirvittänyt nousta lavalle
kahden tällaisen esityksen jälkeen. Mutta ei, se ei ollut tarpeen tässä
tapauksessa, vaan sinne nousi itsevarma kolmas piinkova ammattilaisryhmä
White law. Heti ensi riffeistä lähtien se vangitsi yleisön täysin omakseen
ja soitti ammattimaisin ottein. White law on myös uuden levynsä julkaisun
kynnyksellä ja myöskin he soittivat paljon materiaalia uudelta tulevalta
levyltään. Erona kahdelle ensimmäiselle bändille oli se, että biisien
välissä laulaja Benny jutteli yleisölle enemmän, kahden ensimmäisen
bändin jättäessä puheet vähemmälle ja antaen kitaroiden puhua puolestaan.
Vanhoista kappaleista kuultiin toki kaikki klassikot, kuten Fetch the
noose, Take the salute, Pride and dignity jne. Uusista biiseistä selkeästi
mukaan tempaavin oli iloinen rallatus "Kick the reds in", jonka alussa
Benny kertoi yleisölle miten kertosäe menee ja tahtoi yleisön siihen
mukaan. Ja sehän teki työtä käskettyä. Yhteislaulutunnelma muistutti
silloin tällöin lähes hekumaa, kun kertosäkeen aikana ihmiset tavoittelivat
mikrofonia ja huusivat kurkku käheänä sanoja. Kesken kovimman menon
Benny muistutti ihmisiä minkä takia olimme kokoontuneet paikalle ja
vaiensi yleisön minuutin hiljaisuutta varten, kunnianosoituksena Ian
Stuartille. Tämän liikuttavan hetken jälkeen kitaroiden alkaessa taas
murahdella nostattaen tunnelmaa entisetään, he soittivat todella vahvasti
loppuun saakka. Kun he viimein ilmoittivat lopettavansa setin, yleisö
ei ollut samaa mieltä ollenkaan. Suuren huudon ja pyyntöjen saattelemana
he hymyssä suin vetivät vielä illan White law hitiksi muodostuneen "Kick
the reds in" ja "Fetch the noose" kappaleet. Ja sanomattakin selvää
että yleisö otti kaikki irti mitä vain pystyivät. Se mikä oli jo ennestäänkin
tiedossa ja vahvistui usean paikalla olijan suusta on se, että White
law on aivan fantastinen livebändi, joka ei ole ainakaan vielä tähän
mennessä saavuttanut levyillään sitä samaa huumaa minkä se saa aikaan
livenä.
Ja tämän jälkeen kaikki luulivat että homma oli jo ohi, mutta eipäs
ihan vielä ollutkaan. Mistreat kipusi estradille vielä kerran ja soittivat
pari vanhaa kestohittiään jotka eivät ikinä petä, kuten "We're ready".
Tämän jälkeen ihmiset valuivat jo aivan loppuun kuluneina takaisin busseihin,
takseihin ja kotiluoliinsa väsähtäneinä tästä uskomattomasta illasta.
Sunnuntaina heräilyn jälkeen lähdimme White law:n, Brutal attackin ja
muutaman kaverin kanssa kaupungille syömään ja muistelemaan loistavasti
sujunutta iltaa. Bändit ylistivät Suomalaista yleisöä, sekä järjestelyjä
jossa kaikki toimivat nappiin. Lentokentältä kotiin lähtiessään he lupasivat
kertoa kotopuolessakin kuinka hyvin Suomessa asiat toimivat. B&H
SF kiittää ja kumartaa jokaista osallistujaa jotka paikan päälle pääsivät
ja niille jotka eivät jostain syystä päässeet mukaan, parempi onni ensi
kerralla!!
