Viron itsenäisyyspäivän keikka
Eestin itsenäisyyspäiväkeikka helmikuussa alkaa olemaan merkittynä jo aika monen suomalaisen skinheadin almanakkaan. Vuosi vuodelta Suomesta lähteneiden määrä näyttää olevan kasvussa ja miksipä ei olisi. Reissun saa käytyä läpi melko pienellä budjetilla jos vain niin itse tahtoo. Suomesta oli lähtijöitä nelisenkymmentä. Tusinan verran Orivesiläisiä oli ottanut varaslähdön ja he olivat paikalla jo perjantaina. Suurempi "pataljoona", eli Helsingin ryhmä vahvistettuna viidellä saksalaisella ja illan pääorkesterilla Mistreatilla, saapui Tallinaan lauantaina puolilta päivin. Hotelliin kirjautumisen jälkeen oli aikaa levätä huoneessa ja käydä vaikkapa syömässä tai ostoksilla ennen siirtymistä keikkapaikalle. Paikkana oli pienehkö Rock-baari aivan Tallinan ydinkeskustassa. Mistreat sekä muutama suomalainen pääsivät sisälle hieman ennen tapahtuman alkua, koska samana päivänä yksi Tallinan nahkapää oli mennyt naimisiin ja kyseisessä paikassa jossa keikka pidettiin, oli alkuillasta toiminut häiden jatkopaikkana. Ruokailun jälkeen oli aika alkaa päästää yleisöä sisälle. Hetkeä myöhemmin baari olikin tupaten täynnä ihmisiä. Paikan päällä oli n.100 henkeä ja keikkapaikan pienuudesta johtuen tunnelma oli jo hyvinkin tiivis. Ensimmäisenä lavalle tuli Eestiläinen Marras. Bändi soitti hyvin raskasta metallia ja oli saanut ainakin vahvan paikallisen suosion. Lavan edusta täyttyi pääosin paikallisista, jotka olivat innokkaasti tunnelmassa mukana. Marras oli ainakin Viron yleisölle jo tuttu yhtye, jolle huudeltiin biisien välissä toivomuskappaleitakin. Suomalaiset, joille bändi oli uusi tuttavuus, jakaantui mielipiteissään selvästi kahtia. Heidän lopetettuaan n.45 min settinsä osa Suomalaisista ylisti mahtavaa uutta bändiä, osan toivottua jo puolentunnin ajan seuraavaa esiintyjää lavalle. Itse allekirjoittaneelle jäi muutamasta biisistä vahvat ja jyräävät kitarariffit soimaan päähän. Uskoisin että tämä ei ole viimeinen kerta kun nimi Marras hypähtää silmillemme. Seuraavaksi estradille tuli Tallinan ylpeys P.W.A. Tämä oli jo tuttua tavaraa lähestulkoon koko yleisölle ja sen huomasi. Tässä vaiheessa pari mukana ollutta B&H SF securityn jäsentä oli pakko mennä Eestiläisten virkaveljien tueksi lavan edustalle. Varsinkin "Brother nations" kappaleen kajahdettua ilmoille, olisivat mikrofonitelineet ja kaiuttimet lennelleet hujan hajan ilman apua. Nyt kuitenkaan vahinkoja ei päässyt sattumaan. Kolmantena bändinä lavalle saapui illan päävieras Mistreat. Oli jo vähällä ettei Mistreat joutunut peruuttamaan koko esiintymistään rumpalin puutteen vuoksi. B&H tuli apuun ja sai hankittua Section 88:n rumpalin vapaaehtoiseksi hoitamaan patteristoa. Mistreat suostui kokeiluun ja se kannatti. He saivat vetää vain yhdet treenit päivällä ennen varsinaista keikkaa, mutta soitto sujui täysin virheittä ammattilaisten tavoin. Itseasiassa se sujui niinkin hyvin että Paulille tarjottiin vakirumpalin paikkaa Mistreatissa, jonka hän otti tyytyväisenä vastaan. Itse keikkasetti koostui etupäässä Mistreatin kahden ensimmäisen levyn ralleista, mukana tietenkin myös muutama cover-biisi. Kaikin puolin onnistuneen tapahtuman jälkeen kello ei ollut kuin 23.00, koska bändit aloittivat soittamisen jo seitsemän pintaan alkuillasta eikä baarissa saanut soittaa live musiikkia enää yhdentoista jälkeen. Osa porukasta lähti jatkamaan Tallinan yöhön, osan jäädessä vielä keikkapaikalle joka oli auki vielä myöhään yöhön ja jossa soitettiin meidän omia levyjämme. Orivesiläiset tekivät poikkeavan ratkaisun ja jatkoivat iltaa vuokraamansa limusiinin penkillä katsellen kaupungin yöelämää. Eiköhän homma tule otettua ensi vuonna uudestaan ja terveisiä Viron veljillemme!!
