MANNERHEIM-RISTIN RITARI LAURI ALLAN TÖRNI

Syntynyt 28.5.1919 Viipurissa Kuollut 18.10.1965 Viidakossa lähellä Laosin rajaa

Lauri Allan Törni syntyi 28.5.1919 Viipurissa. Nuorena Lauri oli hyvin vilkas lapsi, ja urheileminen kiinnosti häntä kovasti. Suksia katkeili tasaiseen tahtiin Laurin harrastaessa mäenlaskua ja hiihtoa. Koulunkäyntikään ei oikein itsepäistä ja periksiantamatonta poikaa kiinnostanut. Lauri liittyi kuitenkin paikalliseen Suojeluskuntaan, jossa hän kyllä viihtyikin. Hänen nuoruutensa kului monien harrastusten parissa, kunnes toukokuun 10. päivä 1938 hänet hyväksyttiin A1 luokituksella suorittamaan asepalvelusta Suomen armeijaan. Jo tuolloin Lauri Törni tiesi syntyneensä sotilaaksi.

Asepalveluksen hän aloitti Kiviniemen kasarmilla JR4:n jääkäripataljoonassa ja sen konekivääri komppaniassa. Lauri Törnin palvelus sujui mallikkaasti ja päättyi 440 päivää palveltuaan 16.11.1939. Kotiutusta ei liikaa juhlittu, sillä talousalikersantti Törni astui uudelleen palvelukseen heti seuraavana päivänä. Suomi tehosti puolustusvalmiuttaan ja piti joukot aseissa. Punainen uhka idästä oli todellinen. 30.11.1939 Stalin antoi käskyn miehittää Suomi. Talvisota syttyi ja nuori Lauri Törni oli valmis puolustamaan rakasta kotimaatansa.

Neljännen armeijakunnan käyttöön asetettu JP4 oli siirretty Karjalan kannakselta, Laatokan lähistölle. Siellä ollessaan pääsi Törni näyttämään sotilaallisia taitojaan tositoimissa. Hän johti pieniä partioita saavuttaen huomattavaa taistelumenestystä. Näin Lauri Törni alkoi takoa omaa lenkkiään osaksi sitä suurta tapahtumien ketjua, jota kutsutaan talvisodan ihmeeksi. Reserviupseerikoulutukseen etenemiselle esteenä ollut opillinen puute ei enää tukkinut tietä, kun nuorukainen oli päässyt näyttämään todelliset taitonsa. Törni määrättiin komppanian johtajaksi. Hänet oli jo ilmoitettu RUK45:n oppilaaksi joten Erp18:sta ilmoitettiin komppanian johtajaksi upseerikokelas Törni.
Tästä vanhemmista miehistä muodestetusta pataljoonasta oli sanottu, ettei se pystyisi varsinaisessa hyökkäystaistelussa samaan kuin muut joukot. Törnin johtaman komppanian hyökkäystaistelut ylittivät siksi kaikkien odotukset. Törnin maine legendaarisena soturina oli saanut alkunsa. Taistelussa Törni heilui keskellä luotisadetta ja korsujen edustat olivat täynnä kuolevia, valittavia, verisiä vihollissotureita, jotka eivät ehtineet ottaa montaakaan askelta ennen kuin Törnin hurjapäiset miehet kaatoivat heidät siihen paikkaan. Sotakuvaajat hehkuttivat lehdissä. Aseveljet kertoivat Törnin olevan taistelussa täysin pelkäämätön, olemukseltaan sotilaallisen ryhdikäs ja vähäpuheinen. Kun Törni käski miehiään, ei kenenkään mieleen tullut väittää vastaan.

Talvisota loppui 13. Maaliskuuta 1940. Hukkaan eivät opit kuitenkaan menneet, sillä tuleva suursota janosi Törnin kaltaisia nuoria miehiä. Törni toimi upseerikokelaana JR12:ssa ja toukokuun 9. päivä hänet nimitettiin reservin vänrikiksi. Talvisodan ansioistaan Törnille myönnettiin toisen ja ensimmäisen luokan vapauden mitalit.

Syksyllä 1940 Saksan kotka otti Talvisodan taisteluista vielä heikkona horjuvan Suomen leijonan siipiensä suojaan. Luottamuksen osoituksena Suomi lähetti keväällä 1941 pataljoonan verran miehiä Saksaan taistelemaan ja saamaan koulutusta SS-divisioona Wikingin riveihin. Kaikki halukkaat eivät suinkaan Himmlerin valioarmeijaan kelvanneet. Mutta vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen Lauri Törni läpäisi seulan kirkkaasti ja hänet hyväksyttiin. Saavuttuaan Saksaan suomalaispataljoona jaettiin neljään komppaniaan. SS-Freiwilligen bataillon nordostin koulutus saattoi alkaa. Saksalainen jalkaväki koulutus ei perusteellisuudessaan jättänyt sijaa toivomuksille, onneksi Törni oli rautaisessa kunnossa, sen verran kovaa koulutus oli. Upseerit saivat SS-joukkojen vastineen suomalaisille sotilasarvoilleen. Tumman puvun ja koppalakin sai myös Untersturmfuhrer Lauri Törnikin.
Toisessa kauluslaatassa kimaltelivat salamaksi muotoillut SS-kirjaimet, hihansuuta koristi Suomen leijona. Vyön soljen teksti: "Meine ehre heisst treue" tiivisti SS-joukkojen ideologian, uskollisuus on kunniani. Joukkojen koulutus oli kovaa mutta tarkoituksen mukaista. Suomalaiset menestyivät hienosti harjoituskentillä ja ampumaradoilla. Lauri Törni viihtyi pääkallokokardilla varustetussa koppalakissaan ja SS-joukoissa, mutta kun jatkosota syttyi Suomessa alkoi hänkin haluta ottaa revanssia itänaapurin kanssa. Osa porukasta joutui jäämään Saksaan mutta pataljoonan komentaja oli päästänyt nuoren taisteluissa jo kunnostautuneen upseerin takaisin Suomeen, koska Törni ei puhunut montaakaan sanaa Saksaa. Lauri Törnin mieli paloi jo halusta vallata Karjala takaisin punalipun alta.

Kuvateksti: Untersturmfuhrer Lauri Törni

Suomessa hän pääsi 1. Divisioonan Kevos8:aan jota johti ratsumestari Lars Rönnquist. Törni saapui osastoon elokuun 8. päivä 1941 Kutselässä. Hänet siirrettiin konekiväärikomppaniaan.Osastolle saapui kuitenkin panssarivaunuja ja Törni sai johdettavakseen panssarijoukkueen. Hän taisteli panssareillaan kohti Äänislinnaa kylväen matkalla tuhoa ja kuolemaa ryssän riveihin. Matkalle jäi tuhottuja vihollispesäkkeitä. Joskus Törni hyppäsi itse vaunustaan ulos käsikranaatteja heittelemään, ja kerran telaketjujen alle murskautui ryssän panssaritorjuntatykkikin. Törni juurrutti osastoonsa loistavan taisteluhengen ja menestystä tulikin. Menestyksistään huolimatta hän joutui kuitenkin luovuttamaan panssarinsa kenraalimajuri Lagukselle. Törni oli asiasta surumielinen, vähän lohtua toi kuitenkin lomapukua koristava 3.luokan vapaudenristi. Tammikuun 23. päivä 1942 hän sai siirron JR56:n joukkueen johtajaksi ja maaliskuun alussa nyt 22-vuotias Lauri Törni ylennettiin luutnantiksi. Omatoimisella vanginsieppaus retkellä Törni hiihti suomalaisten asettamaan miinaan ja hänet toimitettiin kenttäsairaalaan. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Puhuttiin jo jalan amputoimisesta mutta kuinka ollakkaan, teräksenluja sotasankari toipui ja palasi rintamalle. Rintamalla hän toimi vaarallisilla partiointiretkillä kylväen kuolemaa ja tuhoa puna-armeijan joukoille. Ryssät lupasivat jopa 3 miljoonan Suomen markan palkkion Törnistä, elävänä tai kuolleena. Suomalaiset taistelutoverit olivat mielissään kun tämä hurja soturi taisteli heidän puolellaan. 26.6.1943 perustettiin 1.divisioonan komentajan käskyllä erityinen partisaanien torjuntaa varten muodostettu osasto, jonka johtajaksi Törni valittiin.

kuvateksti: Taistelupari Törni ja luutnantti Holger Pitkänen.
Osasto suoritti onnistuneita tehtäviä ja Törnin maine sen kun kasvoi. Joulukuussa 1943 Törnin jääkärikomppania perustettiin virallisesti, siihen valittiin miehet vapaaehtoisuuteen perustuen ja vain parhaimmisto kelpuutettiin. Törni oli ylpeä jääkäreistään ja koulutusta hän järjesti porukalleen runsaasti. Nyt hän sai taas uuden komistuksen rintaansa, 2.luokan rautaristin. Törnin jääkärit olivat erikoisosasto, jota kuljetettiin aina sinne missä taistelut raivosivat kiivaimmillaan. Se kunnostautui monen monissa vaarallisissa ja vaativissa tehtävissä. Heinäkuun 13:na päivänä 1944 Kenraali kiinnitti Lauri Törnin rintaan Mannerheim-ristin nro.144. Yleensä ritarit saivat kutsun saapua henkilökohtaisesti Mikkeliin päämajaan saamaan ristinsä, mutta Törni oli rintamalla niin tärkeä ettei katsottu olevan mahdollista kotiuttaa häntä kesken kiivaiden taisteluvaiheiden. Ritari oli ristinsä arvoinen. Törnin jääkärit kävivät uuvuttavaa ja raskasta viivytys- ja vastaiskusotaansa jatkosodan loppuun saakka voitokkaasti.
Elokuun 28. päivä Lauri Törnistä tehtiin kapteeni. Vaikka komppanian miesluku oli pienentynyt huomattavasti kävi Törni vielä pyytämässä lupaa osallistua Lapin sotaan saksalaisia vastaan. Lupaa ei myönnetty.

Jatkosodan jälkeen suomalaiset varautuivat pahimpaan, eivätkä kaikki suinkaan uskoneet ryssän puheisiin. Vaan aloitettiin systemaattinen asekätkentä mahdollisesti tulevaa sissisodankäyntiä ajatellen. Asekätkentä pyrittiin pitämään mahdollisimman salassa ja siihen osallistuivat vain luotettavimmat ja isänmaallisimmat miehet, mukana oli tietenkin myös kapteeni Lauri Törni. Marraskuun 3:na päivänä 1944, Törni vapautettiin Suomen Armeijasta. Hän oli työnsä tehnyt. Hänellä olisi ollut haluja upseerin uralle, mutta poliittisen suhtautumisen täyskäännös esti sen. Yksikään entinen SS-mies ei päässyt valtion palvelukseen.

Koitti vuosi 1945 ja Törni siirtyi jo toistamiseen Saksaan SS-joukkoihin. Matka Saksaan tehtiin tällä kertaa sukellusveneellä ja tarkoituksena oli saada koulutusta vastarinta toimintaan, mikäli Suomi miehitettäisiin. Vakoilukoulutusta hän sai Sonderkommando Nordissa. Lisäksi oli räjähdekoulutusta ja radiokurssilla morsetusta. Törnille ehdotettiin että hänen olisi mentävä Norjan kautta Suomeen vakoilijaksi ja tekemään sabotaaseja. Tähän ehdotukseen hän ei suostunut missään nimessä, siispä suuntana oli rintama. Kenraali Steiner nimitti Törnin kapteenin arvoa vastaavaksi Hauptsturmbandfuhreriksi ja antoi hänelle osastoksi 200-300 miehin vahvuisen merijalkaväen osaston. Ja taas Törnillä oli vastassaan venäläisiä. Törni kuitenkin näki Saksan armeijan romahduksen ja suuntasi joukkonsa kohti länsirintamaa. Liittoutuneille antautuminen venäläisten sijasta oli elämän ja kuoleman vaihtoehto. Ryssä ei olisi armoa tuntenut vihattua sissipäällikköä kohtaan. Törni antautuikin länsiliittoutuneiden joukoille ja moni vaiheisen matkan jälkeen hän saapui heinäkuussa 1945 Turun satamaan , jossa häntä vastassa oli poliisien vastaanottokomitea. Poliisit pidättivät Törnin. Hänen onnistui kuitenkin paeta poliiseilta. Hän palasi Vaasaan missä ajatteli jatkaa normaalia elämäänsä. Suomi oli kuitenkin muuttunut maa kun kommunistit olivat päässeet valtaan, nyt sankareista oli tullut rikollisia ja rikollisista kuulustelijoita. Törni muutti Helsinkiin ja VALPO alkoikin varjostaa entistä SS-miestä.

VALPO pidätti ja vangitsi Törnin. Tammikuun 10 päivä 1947 hovioikeus passitti Törnin maanpetoksesta 6 vuodeksi kuritushuoneeseen. Sotasankarista ja mannerheim-ristin ritarista oli tullut yhtäkkiä maanpetturi. Kiitos punaisen kommunistisen Valtiollisen poliisin, Törni istui siis vankilassa. Muurit eivät kuitenkaan aina miestä pidätelleet, vaan hän oli karkumatkallaan jo melkein Ruotsin puolella, mutta huono tuuri jatkui ja hänet toimitettiin takaisin vankilaan, kunnes vapaus koitti joulukuussa 1948. Presidentti J.K. Paasikivi armahti Lauri Törnin ja näin sotasankari oli vapautunut kommunistien kahleista.

Pian vapautumisensa jälkeen Lauri Törni poistui Suomesta, tavoitteenaan Yhdysvallat. Erinäisten vaiheiden jälkeen jotka kuljettivat sotasankaria Ruotsissa ja Venezuelassa, eräänä yönä Törni hyppäsi veteen häntä kuljettaneesta laivasta ja nousi New Yorkiin. Pienen etsiskelyn jälkeen hän löysi Harlemista Suomalaisen kansallisseuran ja aseveliyhdistyksen luokse. Harlemissa asui niihin aikoihin pääosin neekereitä ja suomalaisia, joten aikamoisia kulttuuri eroja oli havaittavissa. Uutta vuotta juhliessaan neekerit saivatkin maistaa marskin ritarin kovia nyrkkejä. Törni tyrmäsi yksin viisi mustaa miestä muiden mutakuonojen luikkiessa pakoon. Tämän jälkeen sai Törni kävellä rauhassa kaduilla. USA:ssa hän teki pääosin rakennustöitä,mutta hän kaipasi toimintaa.
Törni saikin v.1952 vakituisen työpaikan ja se mahdollisti vakituisen asumisoikeuden Yhdysvalloissa. Nyt hän voisi hakea USA:n armeijan palvelukseen. Mutta vasta v.1954 hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden, eikä mennyt kauaakaan kun Törnin edessä kohosivat Fort Dixin kasarmit. Nyt Mannerheim-ristin ritari oli alokas Torni. Hän kyllä erottui joukosta ollessaan 35-vuotias eikä hänen kielitaitonsakaan ollut kummoinen. Mutta hänen sotilastaitonsa kyllä huomattiin ja hän sai siirron laskuvarjojoukkoihin Fort Benningiin. Siellä Törni oli kuin kotonaan, koulutus oli kovaa ja mieleistä. Kurssin lopuksi Törnin rinnassa kimalteli hopeiset laskuvarjosotilaan siivet.

Laskuvarjokoulun jälkeen hän sai siirron 10th Special Forces Groupiin, joka oli USA:n armeijan erikoisjoukko, johon vain parhaat sotilaat kelpuutettiin. Törni pärjäsi sielläkin loistavasti. Huhtikuun 28. päivä Lauri Törni ylennettiin korpraaliksi. Ja Heinäkuussa hän vannoi tähtilipun alla kunnioittavansa ja puolustavansa Amerikan perustuslakia. Silloin hänestä tuli virallisesti Yhdysvaltojen kansalainen Larry A. Thorne.

Lauri Törni oli löytänyt mieleisensä ammatin armeijasta ja nopeasti hän yleni kersantiksi ja sen jälkeen olikin vuorossa viestiupseerin kurssi, jonka suomalainen läpäisi kurssinsa parhaana. Ja kaikkialla missä luutnantti Larry Thorne liikkui, aina tapahtui.
Kovanyrkkisestä suomalaisesta liikkui kaikenlaisia huhuja. Erään huhun mukaan hän olisi yhdellä nyrkin iskulla tappanut venäläisen vakoojan. Törni siirtyi palvelemaan Saksaan 11. maahanlaskudivisioonaan. Mutta viestiupseerin tehtävät eivät oikein olleet toimintaan tottuneelle luutnantille mieleisiä. Hän anoi siirtoa ja saikin sen haluamaansa joukkoon, 10th Special Forces Groupiin, Bad Tölziin. Tällä kertaa hän oli tullut jäädäkseen.

Kuvateksti: Kapteeni Larry A. Thorne
Tammikuussa 1962 USA:n armeijan lentokone syöksyi Iranissa sijaitsevaan Zagros vuoristoon. Kone sisälsi sotilaallisesti arkaluontoista materiaalia, joka oli saatava omien joukkojen haltuun. Tuolle vaaralliselle ja vaativalle retkelle valittiin miehistä parhaat, mukana tietenkin Larry Thorne. Reissu hoitui kunniakkaasti ja Thorne palasi takaisin Bad Tölziin jossa hän toimi hiihdon ja vuorikiipeilyn opettajana. Lauri Törni opetti USA:n armeijalle talvisodankäyntiä olihan hänellä omakohtaista kokemusta niin talvi- kuin jatkosodastakin. Seuraavaksi hänet määrättiin kapteeni kurssille Fort Benningiin. Törniä harmitti lähteä erikoisjoukoista mutta ymmärsi että urakehitystä ajatellen kurssi olisi hyvä asia. 23. maaliskuuta Fort Benningissä astelikin sinisilmäinen kapteeni Larry A. Thorne.

Törnin ura armeijassa oli mallillaan kunnes perättömien vihjeiden perusteella CIA alkoi epäillä Törniä venäläiseksi agentiksi, joka olisi soluttautunut USA:n armeijaan. Törni joutui kuulusteluihin joissa hän selvitti totuuden mukaisesti värikkäitä vaiheitaan. Hän joutui jopa valheenpaljastus kokeeseenkin. Mitään epäilyttävää tutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt ja Törni pääsi palaamaan takaisin siihen hommaan johon hän oli syntynytkin; sotilaaksi.

Syksyllä 1963 Törni sai komennuksen Vietnamiin. Hän aloitti välittömästi joukkojensa kovan kouluttamisen. Törni perehdytti miehiään kaukaisen maan kieleen, kulttuuriin, vastapuolen toimintaan, aseistukseen jne. He harjoittelivat tuliylläkköjä, vihollisen takaa ajoa, tuhoamista ja väijytyksestä selviämistä. Törni halusi että miehet ovat valmiina ja antavat kaikkensa kun sitä heiltä vaaditaan. Alkuvuodesta 1964 Törnin ryhmä saapui Saigoniin. Tilanne Vietnamissa ei ollut kuitenkaan parhaimmillaan, sillä Vietcong oli pesiytynyt varsin vahvasti maastoonsa ja se piti hallussaan suuria alueita. Lauri Törni kuitenkin näytti mistä sotilas on tehty. Törni sai käskyn perustaa uusi leiri Tinh Bienin lähelle Chau Docin maakuntaan. Matkalla Törni joukkoineen joutui väijytykseen mutta taisteli raivokkaasti tiensä läpi ja saapui paikkaan jonne leiri perustettiin.
Törnin leiristä muodostuikin vaikea vastus Vietcongille, joka useasta hyökkäysyrityksestään huolimatta lyötiin aina kuoliaaksi. Puolustus piti ja Törni ahdisteli jatkuvasti Vietcongia tehokkailla tuli-iskuilla. Törni pärjäsi niin hyvin sotatoimissaan että sotareportteritkin halusivat päästä näkemään hurjan suomalaisen tositoimissa. Eräs toimittaja pääsi seuraamaankin miten Törni väijytti ja tuhosi nerokkailla sotataidoillaan Vietcongin sissejä. Törnin osasto palasi Fort Braggiin heinäkuun lopulla 1964. Vietnamin reissulta marskin ritari sai rintaansa Purppurasydämen ja pronssitähden.

Toisen kerran Törni lähti Vietnamiin vuoden 1965 alussa. Nyt hän kuului erikoisjoukkoon, jonka olemassaolon USA:n hallitus virallisesti kielsi. SOG joukko erikoistui linjojen takaisiin operaatioihin ja toimi myös Laosin ja Kambodzhan alueilla. Törni palveli koulutusupseerina Vietnamissa osallistuen aktiivisesti myös taistelutoimintaan. Törni kuului ryhmään joka valmistautui Kham Ducin leirissä tiedustelutehtävään.
Ryhmä lähti matkaan helikoptereilla, operaatio oli salainen ja se ulottui Laosin puolelle. Tuolta kohtalokkaalta retkeltä Lauri Törni ei koskaan palannut. Helikopteri oli tuhoutunut ja miehet menehtyneet. Monet eivät uskoneet että Lauri Törni olisi kuollut, monenmoisia huhupuheita oli liikkeellä vuosikausia. Totuus kuitenkin on että 18.10.1965 Lauri Törni menehtyi helikopterionnettomuudessa vieraan maan kamaralla. Nyttemmin tuo on pystytty näyttämään toteen.

Vuonna 1999 Suomeen kantautui tieto, jonka mukaan Yhdysvaltalainen Joint task Force Full Accounting-osasto, jonka tehtävänä on etsiä kadonneita sotilaita, oli mahdollisesti löytänyt paikan, jossa Törnin helikopteri tuhoutui. Phuoc My -kylän asukkaiden mukaan ylhäällä vuorilla, vaikeakulkuisessa maastossa, oli tuntematon helikopterin hylky. Heinäkuussa Full Accounting-osasto lähetti paikalle retkikunnan, johon tuli mukaan viiden hengen suomalaisryhmä. Mukana oli myös Törnin sisarenpoika.

Onnettomuuspaikka on syvällä viidakossa, lähellä Laosin rajaa. Onnettomuuspaikalla oli taittunut roottorin lapa puun latvassa ja osaston erikoismiehet alkoivat seuloa alapuolelta maata. Paikalta löytyi satoja kiloja rautaromua, helikopterin jäännöksiä. Roottorin lavan sarjanumerosta selvisi, että kyseessä oli Törnin helikopteri. Paikalta löytyi myös luun kappaleita ja hampaita. Romun joukossa oli Törnin henkilökohtainen ase, Swedish K -konepistooli. Viidakko oli 34 vuotta onnettomuuden jälkeen luovuttanut salaisuutensa ja Lauri Allan Törni saatiin saatettua haudan lepoon virallisesti.

Lauri Törni oli elämänsä aikana kolmen eri maan upseeri, hänet palkittiin useilla korkea-arvoisilla kunniamerkeillä, hänestä on kirjoitettu paljon tarinoita. USA:ssa on jopa Larry Thorne Hall niminen muistopaikka sankarille. Hän on ollut Hollywood-elokuvan esikuvana ja vihreiden barettien sankarista on jenkeissä kirjoitettu bestseller kirjakin. Lauri Törni oli suomalainen sotilas, ylpeä suomalaisuudestaan. Hän oli sankari, synnynnäinen sotilas.

contact: bh_sf@hotmail.com .