SS-Sturmbahnfuhrer Otto Skorzeny

SYNTYNYT 12.6.1908 Wienissä, Itävallassa
KUOLLUT 5.7.1975 Madridissa, Espanjassa
RITARIRISTI MYÖNNETTY 13.9.1943

SS-Sturmbahnfuhrer OTTO SKORZENY oli todennäköisesti kaikkein värikkäin ja kiistämättä kaikista toisen maailmansodan aikaisista SS-komentajista kuuluisin. Hänen uskalias Mussolinin vapautus Gran Sassosta teki hänestä maailmankuulun ja hänen sitä seuranneiden tehtävien vuoksi, kuten esim. tehtävät Ardennesin hyökkäyksen aikana sekä Operaatio Panzerfaustin aikana Unkarissa, liittoutuneet antoivat hänelle "Euroopan vaarallisimman miehen" tittelin. Hän toimi kahden päivän ajan Saksan asevoimien ylikomentajana kun Hitler loukkaantui vuoden 1944 heinäkuussa pommitussalajuonessa.
Skorzeny syntyi Wienissä porvaristoperheeseen jonka kaikki esivanhemmat äidin puolelta olivat olleet sotilaita. Yllättäen hän ei ollut koskaan astunut Saksan kamaralle sen enempää kuin ampunut aseellakaan ennen sotaa (paitsi metsästyksessä kunnes hän joutui kutsuntoihin).
Wienissä hän oli yliopiston opiskelija ja näinä päivinä opiskelijoiden väliset kaksintaistelut olivat yleisiä. Se oli yksi näistä kaksintaisteluista joka aiheutti sen kuuluisan arven vasempaan poskeen, jonka johdosta liittoutuneet antoivat hänelle lempinimen "scarface".
Hän liittyi natsipuolueeseen 20-luvulla, mutta ennen sitä hän protestoi voimakkaasti kaksintaistelukieltoa jonka he asettivat. Nyt kun yksi hänen lempiharrastuksistaan oli kielletty, hän valitsi tilalle moottoriurheilun jossa hän voittikin kolme kultamitalia.
Kutsunnoissa hän halusi liittyä luftwaffeen, mutta oli liian pitkä (ja liian vanha) tullakseen pilotiksi johon hänellä hieman kokemusta jo olikin ja päätyi lopulta viestittäjäksi. Hän vihasi tätä tylsää elämää ja sai siirron Waffen SS:ään 21. helmikuuta 1940. Hän liittyi Totenkopf divisioonaan ja oli ensi kertaa tositoimissa Jugoslaviassa ja sai pikaisesti ylennyksen SS-Obersturmfuhreriksi hänen rohkeutensa ansiosta taisteluissa. Hänet lähetettiin Venäjälle osallistumaan operaatio Barbarossaan, mutta otettiin rivistä pois kun hänellä oli vaivoja sappirakossa ja palautettiin kotiin "soveltuu ainoastaan kotirintama palvelukseen" papereiden kanssa. Hän väitteli tiensä takaisin asepalvelukseen, mutta häneen iski punatauti ja hänet lähetettiin takaisin korjaamovarikolle. Oli hänen huonon terveytensä ansiota että hänet ylennettiin Saksan erikoisjoukkojen päälliköksi ja sai pikaisesti SS-Hauptsturmfuhrerin arvon. Hän aloitti uuden kommando-osaston kasaamisen, mikä ei ollut helppo saavutus johtuen valtavasta määrästä muodollisuuksia ja byrokratiaa jota hän kohtasi ylimmältä komennolta. Mutta yhdessä KARL RADLin kanssa, joka oli hänen ystävänsä opiskeluajoilta ja lainoppinut, he ylittivät kaikki esteet mitkä heidän eteensä heitettiin.
Hän opiskeli Brittiläisten kommandojoukkojen metodeja, heidän yllätyshyökkäyksiään sukellusvenetukikohtiin St.Nazaireen ja Lofotoniin sekä yritystä tappaa Rommel pohjois-Afrikassa. Hän perusti kommandokoulun metsästysmajaan Friedenthaliin.
Hänen suurin koetus tuli kun Italia antautui ja kääntyi liittoutuneiden puolelle. Hitlerin vanha ystävä Mussolini pidätettiin ja vietiin Gran sassoon. Hitler määräsi hänet pelastettavaksi ja yhdessä Fallschirmjäger-ryhmän kanssa Skorzeny pelasti vallasta syöstyn Italian diktaattorin riippuliitokone hyökkäyksellä Gran Sasso hotelliin.
Tämän tehtävän menestyksekkäästä lopputuloksesta johtuen Hitler määräsi koottavaksi pataljoonan erikoissotilaita jokaiselle rintamalle. Tämä käsky johti Brandenburg-joukkojen lakkauttamiseen. Adrian von Folkersam joka oli kokenut Brandenburg-joukkojen sotilas ja puhui sujuvasti venäjää (itseasiassa hän oli syntynyt Pietarissa), ranskaa ja englantia, houkutteli useita Brandenburg-joukkojen sotilaita jotka nyt riutuivat tavallisina rivimiehinä itärintamalla ja monet heistä liittyivätkin WAFFEN SSn uuteen kommandojoukkoon.
He saivat käskyjä uusiin tehtäviin, kuten epäluotettavan Vichyn johtaja Petainin kaappauksen, sekä Titon vangitsemisen jonka Skorzeny halusi tapahtuvan pienessä mittakaavassa. Siitä seurannut Fallschirmjäger pataljoona 500:n ja muiden yksiköiden hyökkäys ilmasta käsin epäonnistui. Hän myös suunnitteli sarjan vedealaisia ihmistorpedoja ja muita räjähdejuonia valmiiksi liittoutuneiden maihinnousun varalle, minkä hän aivan oikein ennusti tapahtuvan Normandiassa, mutta jälleen ylin komento kieltäytyi antamasta lupaa toteuttaa suunnitelmaa, koska vakuuttivat Atlantin seinämän olevan haavoittumaton.
Seuraavaksi tuli von Stauffenburgin murhayritys Hitleriä kohtaan heinäkuussa 1944, mikä sysäsi Skorzenyn koko Saksan asevoimien ylipäälliköksi samalla kun sekasorto vallitsi Berliiniä kun salaliittolaiset julistivat Hitlerin saaneen surmansa. Skorzeny matkusti pikaisesti Berliiniin ja soitti von Folkersamin paikalle kommando erillisosaston kanssa turvaamaan SS tiedustelupalvelun rakennuksen. Hän palautti pikaisesti järjestyksen ja otti komennon itselleen kunnes Hitler palasi valtaan.
Lokakuussa 1944 Skorzeny suunnitteli "Operaatio Panzerfaustin", minkä tarkoituksena oli säilyttää Unkari Saksan liittolaisena. Tuli koko ajan yhä ilmeisemmäksi että Amiraali Miklos Horthy, Unkarin sijaishallitsija, yritti sanoutua Saksan liittolaisuudesta irti ja Hitler määräsi Skorzenyn mieheksi jonka piti estää tämän tapahtuvan. Siihen otettiin osallisiksi jäseniä Fallschirmjäger pataljoona 500:sta, vähän aikaa sitten perustetusta Fallschirmjäger pataljoona 600:sta, kuin myös 22.SS Kavallerie divisioona "Maria Theresa":sta joka oli parhaillaan järjestäytymässä riviin Unkarissa, Panzergrenadier divisioona "Feldhernhalle", sekä useita sotilaita Weiner-Neustadt kadettikoulusta. Skorzeny, naamioituneena tri Wolffiksi, menestyksekkäästi vangitsi Amiraalin pojan pyrkimyksenä pitää häntä panttivankina ja pakottaa hänen isänsä pysymään Saksan liittolaisena. Amiraali Horthy ei antanut periksi, vaan julisti aselevon puheessaan vielä samana päivänä. Amiraalin linnaan Budapestiin suunniteltiin Skorzenyn johtama hyökkäys joka toteutettiin menestyksellisesti, mutta Amiraali Horthy onnistui pakenemaan. Hänen vallasta luopuminen antoi Saksalle mahdollisuuden asettaa virkaan Count Szalasi joka oli pro-Saksalainen pääministeri ja joka välittömästi peruutti aselevon ja näin Unkari säilyi Saksan liittolaisena sodan loppuun asti.

Kuvateksti: Skorzeny kuvassa adjutanttinsa Adrian von Folkersamin kanssa operaatio Panzerfaustin aikana, Unkarissa 1944. Von Folkersamin kuolema tammikuussa 1945 iski Skorzenyyn lujasti, joka kuvasi ex-Brandenburg kommandoa ja ritariristin haltijaa sanoin "paras ystävä jota hänellä on ikinä ollut".

Kun sodan vuorovesi kääntyi Saksaa vastaan ja liittoutuneet lähestyivät Saksan rajoja, Hitler uhkapelasi hurjan kunnianhimoiseen suunnitelmaan vallata Belgian satamakaupunki Antwerp, joka eväisi liittoutuneilta paljon tarvitun huollon. Mukaan suunitelmiin kuului myös Skorzeny, kenen varta vasten muodostettu Jagdverbande 150 piti sisällään englantia puhuvia saksalaissotilaita, jotka olivat pukeutuneet USAn sotilaiden univormuihin. Mukana käytettiin myös USAn armeijalta kaapattuja ajoneuvoja aiheuttamaan niin paljon hämmennystä kuin vain mahdollista. Suunnitelma sai heti huonon alun koska univormuja oli liian vähän, US armeijan autoja oli riittämätön määrä ja pakottava tarve pitää suunnitelma salassa, mikä ei ollut helppo saavutus.
Ajoneuvojen puutteesta päästiin eroon käyttämällä naamioituja Panther tankkeja ja Stug. S.P. aseita ja kun yksikkö laitettiin liikekannalle, se aiheutti suunnattoman paniikin liittoutuneiden ylimmässä johdossa. Kun Saksalaisten hyökkäys oli saatu hallintaan ja heidät oli lopulta saatu ajettua takaisin, monet Jagdverbande 150:n jäsenistä vangittiin ja osa teloitettiin Amerikkalaisten univormujen käytön vuoksi. Skorzenyn miehet taistelivat Oderin sillanpäässä yhdessä sekalaisen jälkijoukko kokoelman kanssa venäläisiä vastaan joita satoi nyt kaatamalla Saksaan. Vaikka he puolustautuivat urheasti oli lopputulos väistämätön ja heidät pakotettiin vetäytymään. Ennen perääntymistään hän sai uhkaukset sekä Martin Bormannilta, että Heinrich Himmleriltä joutua sotaoikeuteen käskyjen noudattamatta jättämisestä, mutta hän kieltäytyi uhraamasta miehiään jatkamalla ilman vetäytymistä, joka todellisuudessa olisi ollut itsemurhatehtävä. Skorzeny onnistui puhumaan itsensä ulos syytteistä ja siinä samassa hankki itselleen vielä tykistöpatterin tuen Himmleriltä.
Tie oli nyt avoinna amerikkalaisille, mutta kaikki sillat Reinin yli oli tuhottu yhtä lukuunottamatta - Remagenin siltaa. Skorzeny lähetettiin tuhoamaan silta apunaan sammakkomiehiä, joita hänellä oli kommandojoukkojen riveissä. Itse operaatio kuitenkin epäonnistui ja sammakkomiehet joutuivat vangiksi.
Kymmenen päivää sodan loppumisen jälkeen Skorzeny antautui amerikkalaisille, jotka olivat käynnistäneet massiiviset etsinnät löytääkseen "Saksan pirullisesti älykkäimmän miehen". Hän joutui oikeuteen ja oli vangittuna heinäkuun 27. päivään asti 1948. Tuona päivänä hän, aidon kommando tavan mukaisesti, pakeni.
Hänen olinpaikkansa paon jälkeen pysyi mysteerinä venäläisille agenteille ja eri juutalaisjärjestöt jahtasivat häntä ympäri Eurooppaa, mutta ex-kommando ei ollutkaan Euroopassa. Itse asiassa hän pakeni Argentinaan ja hänestä tuli Eva Peronin rakastaja, joka oli kiinnostunut löytämään saksalaisten kullan ja rahat valtakunnan ajoilta. Skorzeny organisoi Argentinan poliisin koko etelä-Amerikan julmimmaksi ja toimi myös Eva Peronin henkivartijana estäen ainakin yhden häneen kohdistuneen murhayrityksen. Hänen toimintansa ei loppunut siihen ja jotkut sanoo hänen vaikuttaneen myös huomattavien SS- komentajien, varsinkin Joachim Peiperin, Sepp Dietrichin ja Kurt "Panzer" Meyerin, vapautuksiin jotka olivat yhä vangittuina 1951. Väitetään että hänellä oli todisteita Winston Churchillin käyneen neuvotteluja Mussolinin kanssa koko sodan ajan ja että hän julkaisisi todisteet ellei näitä elinkautisia vankeustuomioita istuvia sotavankeja vapautettaisi. Väitettiin myöskin että hänellä oli kanssakäymistä niin kutsutun "Odessa" organisaation (itse organisaatiossa mukana olevat kutsuivat sitä nimellä Die Spinne - hämähäkki) kanssa, joka oli sekaantunut suuriin asesalakuljetus operaatioihin Afrikassa ja että hän auttoi CIA agentteja kuubassa, mutta näitä väitöksiä ei koskaan todistettu.
Lopulta hän asettui Espanjaan ja hän toimi usean vuoden menestyksekkäänä teknikko asiantuntijana. Hänen sappirakkonsa, jonka takia hänet kertaalleen lähetettiin rintamalta kotiin, jatkoi vaivaamista kuten teki myös hänen kipeä selkänsä jonka takia hän joutui syömään suuria määriä särkylääkkeitä. Pitkällisen sairauden vaivaamana Otto Skorzeny kuoli sängyssään 7. heinäkuuta 1975.

contact: bh_sf@hotmail.com .