Simo Häyhä, "Kollaan valkoinen kuolema"

Syntynyt 17.12.1905
Kuollut 1.4.2002 Simo Häyhä syntyi joulukuun 17. päivänä vuonna 1905. Häyhä oli talollisen poika ja tottui jo nuorena miehenä raskaisiin töihin. Metsätöistä ja halonhakkuusta sai juuri sopivaa sitkeyttä ajatellen tulevaisuuden töitä. Vuoden 1925 lopulla Häyhä aloitti asevelvollisuutensa suorittamisen
2. polkupyöräpataljoonassa raivolassa. Simoa ei kova koulutus haitannut koska pohjakunto oli rautainen johtuen kovista ruumiillisista töistä. Koulutus oli periaatteiltaan jääkärien Saksassa
omaksumaa sodankäyntitaitoa, joka oli tunnetusti kovaa koulutusta. Häyhä kävi aliupseerikoulun ja palasi sieltä korpraalina. Kotiuduttuaan reserviin Häyhä jatkoi maanpuolustushenkisiä harrastuksiaan omassa suojeluskunnassaan. Juuri siellä hän alkoi tutustumaan kivääriammuntaan. Viipurin suojeluskuntapiirin mestaruuskilpailuissa Häyhä ampui pystykorvalla kylmiltään itsensä viidenneksi. Sen jälkeen hän alkoi harjoittelemaan ja harjoittelikin todella paljon. Kerran Simon kaverit antoivat hänelle minuutin aikaa ampua ja taulu vietiin 150 metrin päähän. Häyhä aloitti ja lukko liikkui ja pystykorva haukahti 16 kertaa. Ja tasan saman verran oli myös taulussa reikiä. Ottaen huomioon että Pystykorvan makasiiniin mahtuu 5 ammusta tulos on aika kova kun joutuu välillä suorittamaan latausta. Häyhä tutustui myös suomikonepistooliin ja SK:n piirinmestaruuksia alkoi satelemaan niin pystykorvalla kuin suomikonepistoolilla ammuttavista taisteluammunnoista. Sitten koitti vuosi 1939 ja ylimääräiset kertausharjoitukset.
Häyhä lähti muiden tavoin ja nappasi mukaansa kiväärin mallia m28-30 pit.1190mm ja painoa komeat 4 1/2 kg. Piipussa leimat SAKO ja S.K.Y suojeluskuntain yliesikunta sarjanumero 60974.
-Mie meen nyt, Häyhä tokaisi veljelleen. Ja veli sanoi: Tää on meiän maata , ei ryssän. -Tiiähän mie sen , Simo vastasi ja meni. Neuvostoliitto oli vaatinut suomelta alueita Leningradin puolustuksen varmistamiseksi. Kesä oli mennyt. Pian kuolema korjaisi satoaan.

30.11.1939 Neuvostoliiton armeija hyökkäsi Suomi neitoa kohti ilman sen suurempia sodan julistuksia ja niin alkoi Talvisota. Simo Häyhä kuului JR.34 ja hänen komppanian päällikkönä oli res.luutnantti Aarne Juutilainen, "Marokon kauhu". Oli joulukuun 4 päivä kun Jr.34 saapui Kollaanjoen länsipuolella olleisiin asemiin. Joulukuun 21. päivänä Häyhälle oli kertynyt jo varmoja kaatoja 25kpl, pystykorvalla. Venäläiset rynnivät nelirivissä kohti suomalaisten asemia ja näissä torjuntataisteluissa Häyhä toimi pikakivääriampujana niittäen kuolemaa venäläisjoukoissa. Näitä kaatoja ei kuitenkaan ehditty, tai edes olisi pystynyt, varmasti laskemaan mutta useita niitä kuitenkin oli. Toisille miehille haavoittuneiden tuskanhuudot olivat liikaa kun taas toiset, Häyhä mukaanlukien, eivät siitä hätkähtäneet vaan heihin taistelunkiihko tarttui. Ryssä tuli kuitenkin alkuhuuman jälkeen varovaisemmaksi eikä enää tullut samalla kiihkolla suoraan syliin.
Ei kaksi metriä kapea mutainen puro sitä pidätellyt, vaan suomalaiset miehet jotka taistelivat maansa itsenäisyydestä.

Ensimmäinen haaste Kollaalla Häyhälle oli tykistön tulenjohtueen jatkuvana riesana olleen venäläis tarkka-ampujan eliminoiminen. Tulenjohtoupseeri antoi Häyhälle suunnan, jonka Simo otti sitten tasajyvälle. Ryssä herpaantui ja liikahti viimeisen kerran. Häyhä ampui avotähtäimellä 450 metristä Pystykorvallaan ja venäläinen valahti elottomana maahan. Se tehtävä oli suoritettu.
Joka aamu anivarhain Häyhä pakkaili varusteitaan ja lähti näille metsästysmatkoilleen. Hän viihtyi retkillään yleensä iltaan asti ja sitten saavuttuaan ilmoitti omaan vaatimattomaan tyyliinsä päivän saldon esim. 15 kaatoa. Häyhällä oli jopa oma laskija mukana retkillään varmistamassa oikeat luvut varmoista tapoista. Ja kaatojahan alkoi kertymään aika moista tahtia. Häyhä kävi lukuisia kaksintaisteluita venäläiskolleegoidensa kanssa ja aina voitokkaasti. Sana alkoi leviämään tästä 160 cm pitkästä ja hiljaisesta miehestä. Simosta puhuttiin niin armeijan riveissä kuin kotirintamallakin. Juuri Simo Häyhän kaltaiset miehet loivat omalla esimerkillään talvisodan henkeä.

Vihollisen tykkituli häiritsi rankasti 5. komppanian eloa juoksuhaudoissa ja korsuissa. Ryssän tulenjohtopaikka tiedettiin tarkasti koska aina samasta paikasta nousi haarakaukoputki ja pian sen jälkeen rautaa alkoi satamaan omiin asemiin. Sitä oli yritetty tuhota kaikin keinoin konekivääristä aina tykkituleen saakka kunnes joku keksi että pyydetään Simo Häyhä paikalle.
Ja niin Simo sitten saapuikin kuin herrat konsanaan hevoskyydillä. Häyhä seurueineen opastettiin paikalle josta Simo ensimmäisen kerra yritti. Hän ehti tuskin ampua 3 kertaakaan kun vihollinen jo aloitti valtaisan tuli-iskun. Häyhä ei kuitenkaan luovuttanut vaan haki myöhemmin samana päivänä paremman tuliaseman ja hyökkäsi haarakaukoputken kimppuun uudemman kerran. Kaksi kertaa Simo laukaisi Räks ja Räks ja haarakaukoputken linssit hajosivat sirpaleiksi.
Suomalaisten riemulla ei ollut rajaa ja kaikki tahtoivat kätellä Simoa. Monet kirjoittivat kotiinsa:-Simo Häyhä kävi täällä.

Kun Simo Häyhä veti liipaisimesta, niin luoti iskeytyi viholliseen ennen kun tämä edes kuuli laukausta. Simo Häyhä ampui tuhansien laukauksien tuomalla rutiinilla. Kun häneltä 1998, ollessaan 93-vuotias, kysyttiin miten hänestä oli tullut niin hyvä ampuja hän vastasi, "harjoittelemalla".
Hän oli luvannut veljelleen että kotitila pysyy vanhoilla omistajillaan, siksi hän teki pitkää päivää;
kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.Talvisodan loppupuolella 6. maaliskuuta 1940 Häyhä haavoittui vakavasti kasvoihin venäläisten ampumasta räjähtävästä luodista, joka murskasi Häyhän leukaluunkin. Hän vajosi koomaan josta kuitenkin heräsi talvisodan päättymispäivänä 13.3.1940, vaikka rintamatovereille aluksi ilmoitettiinkin Häyhän kaatuneen. Mannerheim ylensi alikersantti Simo Häyhän suoraan vänrikiksi. Hän sai ruotsista kunnianosoituksena lahjakiväärin, jota ei kuitenkaan tappotöissään käyttänyt. Simo luotti pystykorvaansa kuoleman sanansaattajana. Häyhälle myönnettiin myös kollaanristi numero 4. 1. ja 2. saivat Mannerheim ja presidentti Kallio, 3:n sai eversti Svensson ja 4. meni Simo Häyhälle.

Talvisota kesti 105 kunnian päivää ja Häyhän kiistaton maailman paras tulos 500+ varmaa kaatoa on siis todellakin vertaansa vailla, kun otetaan huomioon että se on ammuttu alle 3 kuukaudessa. Jos tuohon lukuun lisättäisiin vielä kaikki epävarmat ja ei lasketut, olisi se aivan valtavan suuri. Julkisuudessakin on monta erilaista listaa tarkka-ampujista ja niitä kaikkia yhdistää se asia että aina 1. paikalla komeilee Suomen Armeijan Simo Häyhä.

Kun Suomi lähti Saksan rinnalla hakemaan revanssia puna-armeijalta, tahtoi myös Simo Häyhä mukaan. Hänen vammansa katsottiin kuitenkin niin pahaksi ettei Simunaa rintamalle laskettu. Simo Häyhä oli suomalainen sotilas, vaatimaton työnsä tarkasti tekevä isänmaallinen ihminen. Häyhälle on jälkikäteen ehdotettu Mannerheim-ristiäkin, mutta sitä hänelle ei myönnetty. Simo Häyhä ei tapellut ristien ja kunnia merkkien takia, vaan rakkaan isänmaansa puolesta. Sellainen mies oli Simo Häyhä ,Kollaan valkoinen Kuolema, joka nyt on haudan levossa Ruokolahden hautausmaalla oman työnsä hyvin tehneenä, älkäämme ikinä sitä unohtako.

contact: bh_sf@hotmail.com .